KEIKKA / Kotka 24.10. @Ravintola Kairo

Julkaistu 26. lokakuuta 2026 klo 16.48

Punkkia poikain kanssa Kotkassa. Tässä käydään läpi Kotkan keikan ympärillä tapahtuvia asioita. Näiden kirjoitusten takana toimin minä, Jani, Nappisten kitaristi ja somevastaava. Kaikki mitä näissä kirjoitetaan perustuu omiin muistikuviin, joten joitain asiavirheitä saattaa esiintyä. Mutta turhaa näitä kuitenkaan ottaa liian vakavasti, sillä se ei ole tarkoitus ollenkaan.

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni, mutta ei takuulla viimeinen.

Lauantaiaamu alkaa poikkeuksellisen aikaisin heräten kello 6, sillä puolisoni Aru on lähdössä aikaisella junalla kohti Helsinkiä katsomaan Turmion Kätilöiden jäähallikeikkaa. Vien Arun Toijalan juna-asemalle ja palaan kotiin odottamaan omalle keikalle lähtöä. Pitkältä tuntuvat tunnit vierähtää nopeammin, kun istun tietokoneen ääreen soittelemaan kitaraa ja pohtimaan uusia biisejä - joko pöytälaatikkoon meneviä omia projekteja tai Nappiverkkareille mahdollista uutta biisiä. 90% näistä päätyy kuitenkin roskiin eikä tälläkään kertaa tullut uutta hittikappaletta, vaan roskiskamaa, kuten meillä Tommin kanssa on tapana yleensä tehdä ainakin omasta mielestämme.

 

Kello 13.51 kilahtaa bändin Whatsapp-ryhmään viesti, jossa Tommi kyselee kyytiä Teemulta treenikämpälle. Oltiin sovittu, että kello 15.00 käydään soittaan setti läpi ennen kun lähdetään ajelemaan kohti Kotkaa. Huikkaan, että munkin kyydillä pääsee, koska eihän Teemun olisi mitään järkeä lähteä ajelemaan edestakaisin. Saan itse napattua Tommin kyytiin matkan varrelta. Samalla kuitenkin mietin mahdollisuutta tulla itsekin noudetuksi kotoa, mutta se hankaloittaisi kotiinpaluuta myöhemmin yöllä. Hautaan siis ajatuksen yhtä nopeasti kuin se tulikin, koska kaltaiseni kermaperse on tyystin mukavuudenhaluinen.

 

Kello 15.00 tapaamme tutuissa merkeissä parkkipaikalla, jossa Jaska ja Teemu jo meitä odottaakin. Poltamme nopeasti kessut pihalla ja siirrymme vanhan postitalon kellariin, jossa treenikämppämme sijaitsee. Harkinnassa on ollut jo jonkin aikaa siirtyä halvempaan vaihtoehtoon ja tästä käydään nopea keskustelu samalla kun viritämme kitaroita. Bänditouhuhan on yllättävän kallis harrastus treenikämppävuokrineen ja uusien kamojen ostamisen myötä. Yllätyksekseni huomaan jääkaapilla käydessäni, että se on täynnä Vichyä eikä kaljaa, kuten tähän asti se on ollut. Tommi kertoo, että olivat vieneet pullot kauppaan ja ostivat sillä rahalla kaappiin suolavettä. Setti soitetaan läpi ja keskustelu karkaa jälleen alkoholin kulutukseen. Jaska heittää, että siitä, kun on juonut yhden kivitalon verran viinaa, saisi hyvän biisin tehtyä. Tähän tartutaan yhdessä heti ja kertosäe kyseiselle biisille jo siltä seisomalta syntyykin. Kamat pakataan ja tämän jälkeen innostuneina naureskelemme uudelle biisille, jonka kertosäe ehtikin tuossa välissä jo unohtua.

 

Kello 16.00 ”Auto on pakattu päin vittua, ettekö te osaa mitään?”. Turmion Kätilöiden Tirehtööri alkaa soida päässäni, kuten aiemminkin keikkareissuille lähdettäessä. Tämä kyseinen osio lyriikoista osuu ja uppoaa kuitenkin joka kerta. 

”Reissulla ei sitten ole kusitaukoja, emmekä pysähdy syömään”. Voi kun se olisikin näin. Pelkästään aikanaan Forssaan ajaessa pysähdyimme valehtelematta varmasti viitisen kertaa joko tupakalle tai kuselle, eikä sinne aja meiltä Valkeakoskelta kuin tunnin. Kotkaan matkaa olisi kuitenkin kaksi ja puoli tuntia eli samassa suhteessa se tarkoittaisi yli kymmentä pysähdystä.

Treenikämpän parkkipaikalla ihastelemme Jaskan sinistä Ford Mondeota, jota Jaska itse kutsuu ”harrasteautoksi”. Autosta puuttuu bensakorkin läppä sekä pölykapselit. Jaska kertoo niiden poissaolemisen syyksi tuunauksen ja sen, että sillä saa lisää hevosvoimia. Tähän Tommi toteaa, että näinhän sen täytyy olla, kun turhaa painoa on autosta tiputettu pois.

 

Ensimmäinen pysähdys tapahtuu Linnatuulessa, jossa käydään vessassa ja haetaan kupit kahvia. Itse otan kahvin lisäksi myös Fazerin minttusuklaapatukan, Jaska Vichyn ja Tommi kaksi Auran olutta. Kessuttelemme Linnatuulen parkkipaikalla ja juomme kahvia. Samaan aikaan tankkauspisteelle tulee pakettiauto, joka vetää trailerilla selkeää harrasteautoa. Tommi heittää tähän, että kai Jaska menee jututtamaan tätä, kun kerta omaavat yhteisen harrastuksenkin. Tämä aloittaa keskustelun siitä, mitä kaikkea Jaskan kannattaisi omalle Mondeolleen vielä tehdä. Teemu tässä kohtaa ehdottaa, että Jaskan tulisi myös vetää perheensä Qashqailla trailerilla Mondeota paikasta toiseen, sillä se kuuluu kuitenkin harrasteautoilijoiden juttuihin.

 

Matkan edetessä keskustelu siirtyy jääkiekkoon, koska olihan TPS juuri ennätysyleisön edessä jäädyttämässä Saku Koivun paidan ja itsekin yritin puhelimesta seurata Ilveksen kotiottelua Jukureita vastaan. Puheeksi tuli Torinon olympialaiset vuonna 2006, kun kolmannen erän alussa Saku Koivun maila katkeaa ja Nicklas Lidström laukoo Ruotsin 3-2 johtoon, joka lopulta jäi myös lopputulokseksi. Tämän innoittamana päätän laittaa puhelimesta pyörimään maalikoosteen kyseisestä pelistä ja porukalla sitten intoudumme sitä seuraamaan kuin sitä ei olisi koskaan nähtykään, juhlien molempia Suomen tekemiä maaleja ja pettymällä lopulta tulokseen. Samassa muistellaan Teppo Nummisen haastattelua, joka kaikessa surullisuudessaan on aivan loistava tunteita herättävä klippi.

 

Seuraava pysähdys pidetään Porvoon Kuninkaanportilla Helmisimpukassa, jonka parkkipaikalla Tommi olisi halunnut, että ajetaan lähelle rekkaparkkeja, jotta pääsee puskakuselle, vaikka parkkipaikalta oli lyhyempi matka Helmisimpukan tarjoamiin WC-tiloihin. Itselläkin oli tässä kohtaa kova kusihätä ja ujopissan omaavana tyyppinä menin ovelliseen WC:hen välttäen ahdistavat pisuaarit, jossa joku toinen saattaa tulla viereen lorottamaan täydellä paineella, samalla kun itse taistelee oman mielensä kanssa, että tuleeko se kusi ulos nyt, vai vasta sen jälkeen kun se vieruskaveri on häipynyt, jos silloinkaan. Parempi pelata kuitenkin varman päälle. Viereisessä vessassa kävi kova bideesuihkun lorina ja ähkiminen. Se kuulosti aivan siltä kun joku olisi pessyt pyykkiä WC-pöntöllä ja siinä touhutessa olisi tullut jo vähän hikikin. En jäänyt sen enempää miettimään asiaa, kun mielessä oli jo Tuplan Double Layer-patukka, jonka olin päättänyt ostaa.

 

Tästä edespäin matka olisikin jo melko suoraan ajelua ja hetken päästä saavuimmekin Ravintola Kairon sisäpihalle. Siellä meitä oli vastassa tapahtuman järjestäjä Marko, joka näytti heti ensisilmäyksellä kovalta ramopunk-tyypiltä. Marko tervehtii meitä sanomalla, että olette todennäköisesti Nappiverkkarit, koska muut bändit ovat jo paikan päällä. Marko esittelee meille bäkkärin, joka on hyvin pieni käytävä, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen eli WC. Tommi olikin jo melkein Porvoosta lähdettyämme maininnut, että Teemun Fordin nahkapenkit saavat pian kosteutta pintaan, ellei hän pääse pian kuselle. Keskustelemme yleisesti bäkkäreistä ja mainitsemme olleemme joskus Turussa keikalla, jossa bäkkäri oli inva-WC. Kävimme katsomassa myös esiintymislavaa, joka vaikutti hyvän kokoiselta. Sellainen sopivan kokoinen lava, jossa mahtuisi myös kääntymään lyömättä bändikaveria omalla soittimella. Tässä kohtaa Teemu ja Tommi karkaavat kauppaan. Mitään isompaa soundcheckiä ei tehdä, koska keikat alkaisi jo puolen tunnin päästä. Käyn kuitenkin kokeilemassa vähän saundeja ja rämpytän kitaralla pari kertaa avointa E:tä. Jaska kauhistelee virpan paikkaa, koska ensimmäisessä bändissä rumpali on vasenkätinen.

 

Teemu ja Tommi palaavat kaupasta takaisin keikkapaikalle. Kerron, että soundchecki tai oikeastaan linjachecki tehdään ennen meidän varsinaista keikkaa nopeaan. Valehtelen kuitenkin, että checki oltaisiin tehty, mutta herrat päättikin mennä kauppaan. Harmittelen hieman mielessäni, että jo perinteeksi muodostunutta ”Nappikset kaupan nurkalla”-kuvaa ei käyty ottamassa. Samaan aikaan Säädöt aloittelee keikkaansa ja yhdessä päätämme mennä katsomaan tätä oikein salin puolelle. Naisvetoinen Säädöt tykittelee hyvin biisejään läpi, vaikkakin kitaristin D-kielen viritysruuvi saa hieman osumaa ja vääntyy epävireeseen. Tuon kappaleen jälkeen kitaristi pahoittelee kitaransa ”punk-saundia”, vaikka ketä tuo lopulta haittaa, kun keikka muuten kuulostaa todella hyvältä.

 

Säätöjen viimeisen kappaleen kohdalla siirrymme bäkkärille. Esittelen Teemulle, Tommille ja Jaskalle ostamiani vihreitä sukkia, joissa komeilee ankkoja käsineen ja kypärineen. Kerron löytäneeni näitä Valkeakosken Apiankadun K-Marketista eurolla pari, ja että ostin niitä kerralla yhdeksän paria. Kerroin, että muissa sukissa on myös muita hauskoja kuvia, kuten donitseja ja jäätelöpuikkoja. AA-Studion alkaessa soittaan, istutaan Jaskan kanssa bäkkärillä. Jaska rummuttaa kapuloilla lattiaa ja mä käsillä reisiä samaan tahtiin AA-Studion biisien kanssa. Hiljalleen esiintymistä edeltävä jännitys alkaa nousta pintaan ja suu kuivumaan. Teemu kertoo aikeistaan hakea lavalle vettä ja itse en taaskaan ahdistukseltani uskalla tiskiltä käydä vettä hakemassa. AA-Studion käyttämä 45 minuuttinen alkaa olla ohi. Käymme vielä ulkona tupakalla ja myös perinteeksi muodustunut ryhmähali toteutetaan ulkona.

 

Ensimmäisen kappaleen alkaessa jännitys on maksimissaan ja suu täysin kuiva. ”Nyt olis hitto vie ollut hyvä olla sitä vettä lavalla” on ensimmäinen ajatus ennen kun päästän ensimmäiset sanat säveltämästäni Sepon sepon seppo-biisistä. Jaska ja Teemuhan oli hakeneet itselleen vettä lavalle ja Tommi oli onnistunut houkutteleen Raikkarit-bändin jäsenen hakemaan itselleen tuopillisen olutta. Ahdistusta lievensi melko paljon yleisön hyväntuulisuus lavan edessä. Se sama yleisö, joka jo ensimmäisestä soinnusta alkaen pogoili meidän biisien mukana ja jokunen innoistui muutaman kuvankin ottamaan. Tokan biisin aikana jännitys oli tiessään, mutta suu oli edelleen täysin kuiva. Teemu esittelee bändin olevan Akaan Toijalasta. Tästä tuli bändin oma vitsi, kun Tommi esitteli meidät Hämeenlinnassa samalla tavalla. Tommi oli jo ennen Kotkan keikkaa uhannut sanoa jotain ivallista KTP:stä ja esittelyn yhteydessä kyseleekin kuka yleisöstä kannattaa KTP:tä. Yllättäen Tommi kehuukin Valkeakosken Hakan voittanutta KTP:tä ja yleisö antaa tälle tunnustusta. Huomaan, kun Teemu ottaa biisin jälkeen huikkaa vesituopistaan ja päätän kylmäverisesti käydä samalla tuopilla. Teemu katsoo mua suoraan silmiin, jotka ovat sekä pahoittelevat että hyvin hämmentyneet. Teemu näyttää enemmän siltä, ettei oikein tiedä mitä tähän sanoa. Oletan Teemun kuitenkin ajattelevan, että miksi en vaan hakenut omaa vesituoppia. Noin puolessa välissä keikkaa Tommi onnistuu jollain juopon ninjaliikkeellä saamaan rumpusetistä toisen crashin lentämään lattialle. Teemu ihmettelee lattialla lojuvaa peltiä, mutta soitto jatkuu. Yleisöstä lavalle kiipeää joku nostamaan peltiä takaisin paikalleen ja varmaan jokainen meistä ajattelee, että joka kerta jotain tapahtuu. Mieleen tulee Helsingin Käpygrillin keikka alkuvuodesta, kun Jaskan tuplapedaalista oikean jalan nuija irtoaa ja lentää takaseinään. 

 

Keikan jälkeen oli puhetta, että suuntaisimme suoraan kotiin - olihan meillä kuitenkin matkaa edessä kaksi ja puoli tuntia takaisin kotiin. Kolme, jos lasketaan pysähdykset mukaan. Tommi kuitenkin ehdottaa, että jäisimme vielä katsomaan Raikkareita hetkeksi ja yhdessä tähän suostutaan. Käymme baaritiskin kautta ja Tommi tilaa itselleen tuopillisen olutta. Jaska kysyy voisiko Tommi ottaa hänelle Vichyä ja sanon tähän, että ottaa samalla mullekkin. Istutaan Jaskan ja Teemun kanssa tiskin vieressä olevilla penkeillä ja ikuisuudelta tuntuva odotus alkaa hieman hermostuttaan. Olihan se suu ollut kuiva jo toista tuntia. Tommi juttelee tiskillä jonkun kanssa ja sanon Jaskalle epäileväni Tommin unohtaneen meidän Vichyt jo. Kolmas osapuoli tulee keskeyttämään Tommin ja tämän toisen keskustelun ja melkeinpä samassa baarimikko ojentaa kaksi pulloa Vichyä Tommille. Käyn nappaamassa pullot Tommilta ja elämänilo palaa kasvoilleni. Vittuuntuneen ilmeeni takaa alkaa paistaa pienehkö hymy. Ojennan Jaskalle toisen pullon ja yhdessä olemme kuin kaksi Teletapeista tuttua aurinkoa.

 

Kotimatkan alkupuolella katselen Google Mapsistä mistä meidän kannattaa ajaa. Kotkaan päin tullessa kuitenkin tulimme Hyvinkään kautta ja tarkoitus oli myös palata samaa reittiä takaisin. Ohjaan Jaskan ajamaan väärään suuntaan ja käsken kääntyä Kouvolaa kohti. Tästä päädymme reitille, jota vältimme lähtiessä kotoa, sillä se kulkisi Suomen Chigagon eli Lahden kautta. Tommille maistuisi nyt hampurilainen, vaikka someen lisäämälläni videolla nimenomaan sanoin, että Hesburgeriin ei mentäisi tälläkään reissulla. Nälkä kurnii kuitenkin omaakin vatsaa ja kuskin paikalla istuva Jaskakin kertoo olevansa nälissään, vaikka reissuun lähdettäessä oli kehuskellut syöneensä niin paljon, että oli jo huono olokin. Epäusko aukiolevasta ruokapaikasta valtaa mielen, kun selailen karttapalveluiden kautta potentiaalisia vaihtoehtoja. Valtaosa Apseistakin menee nykyään jo puolen yön aikaan kiinni. Zoomailen Lahden keskustaa kohti ja sieltä bongaan Mäkkärin, joka olisi vieläpä tähän aikaan auki. Laitan Google Mapsin ohjaamaan meidät kohti Launetta.

 

Mäkkärissä tilaan Maple BBQ-aterian, Jaska ottaa saman. Teemu ja Jaska ottaa pöytiintarjoilun kuin paremmatkin herrasmiehet. Heidän ateriat saapuukin ensimmäisenä pöytään. Kritisoin tätä hieman, että se vähäinenkin liikunta, minkä olisi saanut hakiessa omaa ateriaa tiskiltä, jätetään suorittamatta. Yhdessä toteamme Mäkkärin dippien olevan huonoja, eikä yhtä maistuvia kuin esimerkiksi Burger Kingissä. Mäkkäristä poistuessa  Tommi nappaa terassille jättämänsä puoliksi juodun oluensa matkaansa ja kertoo luottavansa lahtelaisiin sen verran, ettei sinne kukaan ole mitään laittanut. 

 

Kotimatkalla Tommi ja Teemu keskustelevat takapenkillä kaikesta maan ja taivaan välillä. Keskustelu on kahden vähän humalassa olevan kaverin sadattelua elämän varjopuolista, mutta kuitenkin lämminhenkistä. Tommi kertoo olevansa hyvin ylpeä pojastaan, joka aloittaa pian armeijankin. Työnhaussa on pojalla ollut haasteita, mutta luovuttamisen piirteitä ei ole ollut ilmassa. Takapenkiltä alkaa kuulua vaatimuksia musiikin soittamisesta Spotifysta. Tommi toivoo, että laittaisin Paula Koivuniemen Aikuisen naisen soimaan ja tämä toive toteutuu. Kertosäkeen mukana lauletaan tunteella, joskin epävireisesti, mutta mitäpä tuo haittaa, kun ei sitä kukaan ole kuulemassa. Spotifysta pauhaa myös Agentsia, Pelle Miljoonaa, Choralea, Ville Leinosta, Sauli Lehtosta ja Petri Munckia. Petri Munckin Levoton prinssi tuo porukalla mieleen siitä tehdyn satiiricoverin, jossa lauletaan muunmuassa, että ”Tiedäthän persreiän, se tekee perseeseen reiän”. Tätä loistavaa faktaa kehutaan porukalla autossa. Vielä ennen kun käännymme Lahdentieltä kohti Valkeakoskea, pysähdymme kuselle linja-autopysäkille. Tuuli on alkanut yltymään ja Tommi mainitsee jotakin nasevaa Föhn-tuulesta. Väsymys on alkanut jo itsellä painaan, niin tarkalleen en enää muista mihin tuo keskustelu johti.

 

Saavumme takaisin treenikämpän parkkipaikalle ja käymme pikaisesti viemässä tavarat sisälle. Kertaamme vielä kuinka mukava reissu oli ja kuinka mahtavalta tuntuu kun yleisö on näinkin isosti mukana. Nappiverkkarit on kuitenkin hyvin pieni bändi pienestä kaupungista, eikä odotukset ole vielä kovin isot. Starttaan oman auton ja ajan Teemun, Jaskan ja Tommin viereen, jotka vielä halailevat illan päätteeksi. Huutelen Tommin nousemaan autoon, että päästään pian kotiin. Tommi sanoo matkalla, että luuli jo mun jättävän hänet sinne ja ajavan vaan tyytyväisenä yksinäni kotiin. No kieltämättä se kävi mielessä ikäänkuin viimeisenä vittuiluna päivän päätteeksi, mutta eihän mulla moiseen sydäntä ole. Jätän Tommin kotipihaansa ja ajan itsekin kotiin, jossa kissat odottavat nälkäisenä ruokaa, vaikka tukevat ateriat olin niille jättänyt lähtiessä. Koirat eivät vaivaudu kopistaan edes ulos tervehtimään.

 

Yhteenvetona päivä oli varsin loistava. Keikkareissut ovat monesti raskaita ja pitkiä päiviä, mutta sitä kompensoi yhdessä tekeminen ja hauskat jutut matkan varrelta. Unohtamatta sitä kuinka mahtava olo keikan jälkeen jäi, kun ihmiset jakoivat kiitoksia ja fistbumpeja. Ja kuinka yksi yleisöstä nousi lavalle auttamaan pellin takaisin paikoilleen. Jos minulta kysytään mitä yhteisöllisyys on, niin se on juuri edellämainittua. Mikään ei ole liian vakavaa, ei hampaat irvessä tekemistä ja autetaan toisiamme. Yhdessä bändien, miksaajan, venuen henkilökunnan ja yleisön kanssa näistä tapahtumista tehdään kaikille suotuisia, ja että kaikki voivat lähteä hyvillä mielin kotiin odottamaan seuraavien päivien liskodiskoja.

 

Ystävyys, yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys. Mielestäni aika hyvä kombo.

 

Loppumainintana vielä, että tämä kirjoitus on tottakai vain yhden ihmisen muistikuva, eikä tähän varmastikaan ole tullut kaikkea sanottua, mutta tarkoitus onkin tuoda pääkohdat esiin mitä kaikkea esiintymisen ulkopuolella tapahtuu.

 

-Jani


Lisää kommentti

Kommentit

Ei vielä kommentteja.